home
***
CD-ROM
|
disk
|
FTP
|
other
***
search
/
Aminet 52
/
Aminet 52 (2002)(GTI - Schatztruhe)[!][Dec 2002].iso
/
Aminet
/
docs
/
mags
/
saku18.lha
/
Teksti
/
Mietteitä.txt
< prev
next >
Wrap
Text File
|
1996-04-28
|
10KB
|
153 lines
2
1*
{A Entisen päätoimittajan mietteitä
{A --------------------------------
{8 Janne Siren
Toimin Sakun päätoimittajana numerosta 8 numeroon 16 ja lisäksi päätoimitin Tomi
Jaskarin kanssa yhteistyössä kaksi ensimmäistä AmigaGuide-Sakua ja yksin seuraa-
vat 12 reilun kahden vuoden aikana. Minulla on siis enemmän kokemusta Sakun
päätoimittamisesta kuin kenelläkään muulla (toivon toki että joku vielä rikkoo
ennätykseni), joten oli aivan selvää, että ensimmäinen jonkun muun toimittama
Saku (pitkään aikaan) herättäisi tunteita ja mielipiteitä.
Odotin Sakua #17 kuin kuuta nousevaa. Ensimmäisen kerran sitten ensimmäisten Sa-
kujen minulla ei ollut kovinkaan paljon rivilukijoita enempää tietoa siitä, mitä
tuleman piti. Rehellisesti sanoen tämä oli todella hauskaa - lehteä kasatessaan
kun lopputulokseen ei enää osaa suhtautua samalla mielenkiinnolla, kun materiaa-
lia on käynyt läpi kaksi kuukautta työmielessä.
Disketti-Saku #17 ilmestyi ajallaan. Hieman sen leviämistä tosin haittasi se,
että Esan purkki on auki vain iltaisin, mutta tämä oli hidasteena vain kunnes
lehti saatiin levitettyä muutamiin muihin purkkeihin, joista se luonnollisen
siirtymän myötä löysi tiensä yhä useampaan talouteen. Ehkäpä päätoimittajan itse
kannattaisi lähettää Saku muutamiin merkittävimpiin järjestelmiin? Levittämisen
organisoinnissa meillä on muutenkin paljon tehtävää, joten hyviä ehdotuksia ja
apuvoimaa otetaan vastaan. AmigaGuide-Saku valitettavasti myöhästyi useammalla
päivällä - toivottavasti sen julkaisu saadaan vastaisuudessa synkattua levyke-
version kanssa, tai ollaan taas tilanteessa, jossa eri versiot ja niiden lukijat
ovat eriarvoisessa asemassa.
Päätoimittajan tehtävistä luopuessani annoin Esalle lukuisia vinkkejä ja pyrin
siirtämään oman kokemuksen kartuttaman tietomääräni uudelle päätoimittajalle
mahdollisimman hyvin. Kaikkea tietoa ei kuitenkaan saa siirrettyä, vaan uuden
päätoimittajan on muodostettava omat toimintamallinsa, ja ehkä näin onkin paras
- ajoittainen tuuletus estää kaavoihin kangistumista ja pitää kehityksen pyörät
pyörimässä.
Ensimmäisenä muutoksena uudessa lehdessä pisti silmään positiivisena seikkana
värien runsas käyttö. Disketti-Saku mahdollistaa 16:n värin käytön tekstiä pi-
ristämään, joten niitä kannattaa hyödyntää. Toisaalta taitto herätti hieman ris-
tiriitaisia mielipiteitä. En pitänyt lainkaan siitä, että osa tekstistä oli ta-
sattua ja osassa oikea laita aaltoili. Yhtenäisyys olisi hyvästä. Olin myös pet-
tynyt tavutuksen puutteeseen, vaikka lähetin Esalle siihen sopivan ohjelman. (No
nyt on tavutus! - toim.huom.) Suomen kielen sanat ovat niin pitkiä, että ilman
tavutusta tasatut rivit tulevat täyteen pitkiä välejä ja lopputulos on ajoittain
jopa ruma. Mitä mieltä muut ovat?
Silläkin uhalla, että haukutte perfektionistiksi, minua jäi myös vaivaamaan se,
etteivät kaikki otsikot olleet aivan rivien keskellä ja muutamien sivujen alussa
oli kummasti useita tyhjiä rivejä. Toisaalta tällaiset seikat eivät vaikuta itse
sisältöön, mutta omasta nöyrästä mielestäni ne ovat ulkoasun kannalta kuitenkin
melko tärkeitä. Materiaaliakin voisi muokata hieman enemmän - joissain jutuissa
oli vähän konstikasta kieltä, johon minä ainakin olisin puuttunut. Muuten olin
lopputulokseen tyytyväinen ja erittäin iloinen, että Esa on ottanut tehtävänsä
tosissaan ja lähtenyt rohkeasti viemään lehteä eteenpäin.
Valitettavasti kaikki eivät pysty näkemään muutoksia positiivisessa sävyssä,
vaan Sami Klemola arvosteli toimintaani jälleen kerran Sakun (#17) postipalstal-
la. Mielelläni välttäisin kaikkia ristiriitaisuuksia toiminnassamme, mutta tun-
tuu siltä, ettei mikään koskaan ole tarpeeksi, mitään ei koskaan ole tehty hyvin
eikä mistään saa kiitosta. Tämä ei tietenkään pidä kaikkien osalta paikkaansa,
ja tahtoisin vielä kerran osoittaa suurkiitokset niille, joilta sain positiivis-
ta palautetta ja toivon, että myös Esa saa osakseen tukemme. Päätoimittajan hom-
ma on kova urakka.
En kuitenkaan halua kuunnella Samin haukkuja puolustuspuheenvuoroani
käyttämättä. Ensimmäisenä Klemola arvosteli sitä, etten vastannut kysymykseen
tulostuspalvelusta muutoin kuin pitämällä sitä hyvänä ideana. Mitä muutakaan
olisin voinut vastata? Se on hyvä idea, mutta yhdistyksellä ei ollut tällaisia
mahdollisuuksia, ja sellaisten järjestäminen taas vie aikansa. Asiasta voidaan
keskustella esimerkiksi yhdistyksen seuraavassa kokouksessa. Toisekseen Sami ha-
luaisi kirjoittajien nimet AmigaGuide-Sakun sisällysluetteloon. Miksi? Mitä
hyötyä siitä olisi? Eikö tärkeämpää ole selkeästi ja ytimekkäästi esitellä luet-
tavissa olevien artikkelien aiheet?
Klemola ei myöskään puheittensa mukaan suostu maksamaan jäsenmaksua, koska sen
maksaminen ei lehden kulujen puutteessa ole perusteltua. Tällaisella mentalitee-
tilla yhdistyksen toimintamahdollisuudet jäävät aika olemattomiksi, eikä esimer-
kiksi kokouksia voitaisi järjestää. Myös lehti vaatii yhdistyksen varoja: mistä
Sami luulee esimerkiksi musiikkikilpailun palkintorahojen tulleen jos ei jäsen-
maksutuloista? Onneksi kaikki eivät sentään ajattele samoin.
Sami kieltäytyy myös lukemasta aputekstejä. Kaikki näppäimistökomennot on lue-
teltu Help-nappulan avaamassa listassa, ja Help-nappulasta taas mainitaan lehden
ensimmäisessä artikkelissa olevissa ohjeissa - on mainittu jo Pasi Kovasen toi-
mittamista lehdistä lähtien.
Resident-komennon kohdalla Sami on siinä oikeassa, ettei pure-lippuja saisi
mennä mielin määrin räpeltelemään, mutta kun esimerkiksi LhA ainakin vakiona ti-
puttaa pure-liput pois, on hyvin todennäköistä, että useimmista PD-ohjelmista se
puuttuu, vaikka ohjelman saisikin residentattua. Tällöin tulee käyttää Protect-
komentoa lipun asettamiseen.
Mitä artikkeliaiheiden kierrätykseen tulee, Klemola totuttuun tapaansa arvosteli
minua kyseisestä virheestä. Totean kuitenkin, etten näe samasta aiheesta kir-
joittamista mitenkään vaarallisena. Ihmiset eivät kuitenkaan välttämättä vaivau-
du lukemaan kaikkein vanhimpia numeroita, ja ajan myötä samoihin aiheisiin tulee
uusia näkökantoja. Julkaisihan Esa numerossa 17 Eero Rantasen artikkelin Ami-Fi-
le-Safesta, vaikka aiheesta oli kirjoitettu jo numerossa 14. Mutta onko se niin
vaarallista?
Tähän saakka Samin kommenteilla oli ehkä vielä jokin pohja, mutta henkilökohtai-
sia loukkauksia minun ei sentään pitäisi joutua kuuntelemaan. Minä en suinkaan
lopettanut Sakun kasaamista sen vuoksi että kirjoitan myös MikroBittiin. Mie-
lestäni hyvä syy oli jo lievä kiinnostuksen menetys kaksi vuotta jatkuneeseen
työhön - olin tehnyt oman osuuteni (kehtaako edes Sami kiistää tätä?), mutta
sitäkin tärkeämpi syy olivat ylioppilaskirjoitukset ja jatko-opiskelupaikkoihin
pyrkiminen, jotka vievät tänä keväänä paljon aikaani, minkä perusteella katsoin
lehdelle paremmaksi antaa päätoimittamisen pois. Typerämpää olisi ollut väkisin
pitää päätoimittajan paikasta kiinni ja antaa lehden tason kärsiä opiskelujen
mennessä harrastuksen edelle. Klemola ei tietenkään maininnut sitä, että toimi-
tin kolme Sakua vielä senkin jälkeen kun olin aloittanut MikroBittiin kirjoitta-
misen. Olen myös hankkinut MikroBitin lukijapurkkiin MBnetiin Sakulle oman tie-
dostohakemiston, mikä puolestaan laajentaa lehtemme levikkiä.
Kaiken kukkuraksi Klemola antaa kirjeessään sellaisen kuvan, että minusta olisi
tullut täysipäiväinen PC-käyttäjä, jota vähät enää Amiga kiinnostaa. Pah. PC mi-
nulla on ollut Amigan lisäksi keväästä 1994 eli jo ennen kuin aloin päätoimitta-
maan (molempia) Saku-lehtiä, enkä ole kirjoittanut MikroBittiin ainoatakaan PC-
artikkelia, vaan aiheet ovat olleet Amigaa sekä Unixia ja Internetiä sivuavia -
enimmäkseen Amigaa. Kolmanneksi en ole MikroBitin palveluksessa: minulla ei ole
työsuhdetta enkä ole mitenkään sidottu Helsinki Mediaan tai MikroBittiin.
Mielestäni on tärkeää, että MikroBitin Amiga-osuutta pidetään yllä mahdollisuuk-
sien rajoissa, Amiga ansaitsee kaiken tuen minkä se voi saada, ja painettu sana
on aina painettua sanaa. On ikävää, että juuri Klemolan kaltaiset henkilöt saa-
vat minut tuntemaan itseni ei-toivotuksi Saku-piireissä, vaikka olen uhrannut
lehden ja yhdistyksen eteen korvauksetta aikaani enemmän kuin moni arvaakaan.
Tulen käyttämään aikaani Sakun avustamiseen jatkossakin, olen edelleen yhdistyk-
sen hallituksessa ja lehdenkin toimittaja sikäli kuin aikani antaa myöten. Ny-
kyään AmigaGuide-Sakua ja disketti-Sakua kasaavat eri henkilöt - minä siis tein
kahden miehen hommia yli vuoden, onko pieni kiitos nyt niin paljon pyydetty?
Ja mitä ovat ne periaatteet, joista Klemola puhuu? Periaate kieltäytyä
käyttämästä PC:tä? Periaate olla kirjoittamatta MikroBittiin, koska sen Amiga-
asian määrä vastaa lukijakunnan prosenttijakaumaa? Periaate olla kirjoittamatta
MikroBittiin Amigasta, jotta lehti saisi yhden syyn lisää olla julkaisematta
Amiga-materiaalia, koska sitä on liian vähän? Periaate ylläpitää ennakkoluuloja?
Periaate ylläpitää vanhakantaista leirijakoa eri mikromerkkien käyttäjien
välillä? MikroBitti on tehnyt virheitä, mutta on lapsellisen naurettavaa lähteä
pitämään sitä jonain pahan henkilöitymänä. Onko Sami edes tavannut MikroBitin
toimitusta? Onko hän jutellut sen toimittajien kanssa kasvotusten? Minä olen.
Ihmisiä hekin ovat ja mukavia sellaisia.
Lopuksi muistutus kirjoittajille. Vuosi sitten Sakun pulskien numeroiden 10 - 12
jälkeen seurasi odottamaton lama artikkeleissa. Nyt näyttäisi taas siltä, että
juttuja tulee kiitettävää tahtia, mutta älkää tällä kertaa tuudittautuko siihen,
että näin tulee jatkumaan ilman aktiivista työskentelyä. Sakua ei ole ilman lu-
kijoidensa kirjoittamia artikkeleita, ja kaikilla on jotain sanottavaa. Kirjoit-
telemisiin!